Graffitit ja töhryt
Tällaisena kuusikymppisenä äijänä en ole mikään graffitien suuri ystävä. Olen ollut lautamiehenä tuomitsemassa nuoria graffititaiteilijoita (mahdollisimman lievästi). Silti minusta on monia paikkoja joissa ne ovat olleet selvä kaunistus. Eräät alikulkutunnelit joissa on tylsä betoniseinä ovat aina silloin tällöin muuttuneet hienoiksi taideteoksiksi, palatakseen vähän ajan päästä taas ankeaan alkutilaansa.
Työmatkani varrella eli suurin piirtein Oulunkylän asemalta Helsinkin radanvartta pitkin on muutamia paikkoja jossa graffitiporukka ja VR käyvät päättymätöntä taistelua keskenään. Erityisesti Linnanmäen alla olevan luolaston sisäänkäynti on tällainen paikka. Tapahtumien kulku on seuraava: metallioveen ilmestyy jokin töhry ja parhaassa tapauksessa vähän hienompikin kuvio (siis graffiti). Se hangataan kemikaaleilla pois, jolloin lopputulos on yhtä ruma tai rumempi kuin ennen töhryn poistoa. Sitten tulee uusi töhry. Ilmeisesti kerran vuodessa VR on budjetoinut uuden maalauksen. Tämä tapahtui pari viikkoa sitten jolloin ovi maalattiin puhtaaksi ja hienoksi. Se sai olla vapaana töhryistä vain muutaman tunnin, jolloin siihen ilmestyi teksti Terveisiä VR teamiltä tai sinne päin. Kesti pari päivää, niin töhry poistettiin kemikaaleilla, eli ovi oli pilalla. Ja sitten taas pari päivää jolloin se taas oli töhritty.
Tällaisessa ei ole mitään järkeä. Joku järkevä ratkaisu pitäisi löytää. Minun ehdotukseni perustuu evoluutioteoriaan, tosin vain epäsuorasti. Jos VR:llä olisi työryhmä joka arvioisi kaikki töhryt kun ne syntyvät ja jättäisi sellaiset rauhaan joita voidaan kutsua graffiteiksi niin vähitellen kaikki mahdolliset graffitipinnat saisivat yhä paremman peiton. Samalla voitaisiin pyrkiä epäviralliseen sopimukseen siitä, mihin ei saa tehdä graffiteja (tai toisena vaihtoehtoina harjoitettaisiin edelleen nollatoleranssia tietyissä kohteissa). Katukuva paranisi, ilmainen taide kaupungissa lisääntyisi, ja kaupungin virkamiesten ja pienen nuorisoryhmän suhteet voisivat parantua. Olenko ihan tietämätön, mutta eikö nyt ole niin että töhrijät ovat ainakin osittain samaa porukkaa kuin skeittarit, joita kaupunki taas toisaalta on tukenut?
Olen muuten sitä mieltä, että tosiaan parhaat graffitit ovat erittäin hyviä ja saattavat jopa kaunistaa muuten hirveitä paikkoja, kuten juuri jotkut melko rumasti tehdy tunnelit tai erinäiset muut tyhjät pinnat. Mutta sitten kyllä tolkuttomien töhryjen heittely väärissä paikoissa on taas äärimmäisen raivostuttavaa. Esimerkiksi kun Oulunkylän töhryporukka pyrkii pilaamaan Pikkukosken uimalarakennuksen tai kun joku hyvin hoidettu aita joutuu töhrijöiden kohteeksi. Eli myönnän että evoluutioteoria ei tässä ehkä ihan lopullista ratkaisua anna!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mä luulen että Oulunkylässä kuten muuallakin löytyisi vapaaehtoinen porukka, joka vetää töhryjen yli harmaan lateksin samalle hetkellä kuin ne ovat ilmestyneet. Varsinainen töhrynputsausfrima hoitaisi sitten viimeistelyn, kun ehtii. Kysymys on vaan luvista. Esimerkiksi Poliisi voisi myöntää tämmösen "lateksiluvan", jotta ei joudu itse syytetyksi.
Nimenomaan kansalaisten oma aktiivisuus on lopettanut kaikki stickeri-kampanjat Kalliossa. Stickeriä ei tarvitse poistaa, tärkeintä on tuhota sitä vain sen verran, ettei siitä saa selvää.
Itse onnistuin kerran seuraamaan tämmöstä liimalappuporukkaa salaa ja poistamaan kymmeniä stickereitä siitisti jo ennenkuin liima oli kuivunut.. Toivoisin voivani tehdä saman myös töhryille ja oikein luvan kanssa.
Oulunkylä/Veräjämäessä onkin kanoottiseura, joka heti maalaa töhryt pois omasta rakennuksestaan (sinne tulee töhry ehkä kerran viikossa...). Sen sijaan nämä ammattifirmat eivät maalaa vaan tekevät tosi rumaa jälkeä poistaessaan töhryn. Pikkukoskella uimalarakennus on tosi hieno rakennus, mutta erittäin houkutteleva töhrykohde. Ja poistaminen on äärimmäisen hankalaa: harmaa lateksi ei auta, kun talo on vaalean keltainen ja mustan töhryn peittäminen on tosi vaikeaa.
Tulee vaan väkisinkin mieleen Hannu Salaman legendaarisesta Finlandia-sarjasta osa "Kolera on raju bändi". Keski-ikäisenä äijänä joudun siis kyynisesti toteamaan, että minunkin nuoruudessani töhrimistä jo harrastettiin. Kirjoitin juovuspäissäni n. 16-vuotiaana Porin keskustassa erään punamullan värisen puutalon seinään hopeisella spray-maalilla Black Sabbath -yhtyeen alkuperäisen laulajan etunimen "Ozzy". Sitä ei ole siellä enää. Eiköhän se näin ole parempi.
En ymmärrä tuollaisen rappiotaiteen ymmärtäjiä, töhryilijoiden puolustajista nyt puhumattakaan.
Korkeintaan jossain alikulkutunnelissa tai meluvalleissa siedän ne, mutta kuka niitä siellä katselee, pimeässä tai nopeasti ohi ajaen?
Junat ovat aika tylsän näköisiä nykyään. Olisiko se ihan kauhea asia, jos ne saisi värittää ihan luvan kanssa vaikka hyvän näköisin graffitein?
Asiallisia maalauksia voisi ihan ilokseenkin katsella, ei vain sietää vaan hyväksyä ja ajatella, että joku on nekin osannut tehdä.
Graffiti-keskustelua seuranneena väittäisin että olet saanut turhan idealistisen kuvan ko. toiminnasta. Ei ole mitään tahoa jonka kanssa voisi sopia sääntöjä tai rajoja. Kukaan skenessä ei suostu ottamaan himpun vertaa vastuuta omasta tai muitten tekemisistä (vrt. tiistain mielenosoitus). Toiminnan käyttövoima on tilan laittoman haltuunoton jännittävyys ja visuaalisen haistattelun avulla saavutettu maine vertaisryhmässä.
Nyt on vaadittu laillisia graffiti-paikkoja. Vaatimusten jälkeen on kuitenkin odotettavissa lisää vaatimuksia: "Ehkäpä periaatteena voisi olla hyvä, että graffitit sallittaisiin kaikkialle, missä saa esittää mainoksia" (erään ehdokkaan US-blogista). Töhryjen nopeaa puhdistamista kutsutaan "graffitimaalarien vainoksi", siksi on vaadittu että ne putsattaisiin "ainakin Kalliossa hitaammin".
---
Jussin nuoruuden kertaluonteinen Ozzyn nimen kirjailu (hyi!) on aika lailla toisenlaista kuin nykyinen puolipäivätoiminen harrastussuttaaminen ja reviirin merkkailu.
---
Aiheeseen sopii tämä muistinvarainen lainaus: "Yöllä kusin porvarin postiluukkuun. Aamulla huomasin että se oli omani." -Pekka Kejonen
Olen itse kyllä kahden vaiheilla. Upeimmat graffitit ovat arvokasta taidetta joista luultavasti jopa maksettaisiin suuria summia jos ne saisivat olla paikallaan ("rappiotaide" on ennenkin noussut arvoon arvaamattomaan!) kun taas tagit ja sen sellaiset ovat pelkästään ikäviä.
Tämän päivän HS-raati esittää puolesta ja vastaan mielestäni aika huonoja argumentteja. Töhryjen poistaminen ei ole totalitarismia mutta toisaalta vetoaminen siihen että toisten omaisuuteen ei saa puuttua on yhtä pöhköä kun kyse on useimmiten julkisesta tilasta. Iivi Anna Masso kerää todella uuskokoomuslaisen populistisivistyneistön ääniä kannanotoillaan.
Samaan aikaan kun kaupunki on putsannut innolla töhryjä, niin Piritta-kahvila, Helsingin ehdottomasti rumin arvopaikalla sijaitseva rakennus (Aallon Enso-Gutzeitin talo ei ole sinänsä ruma, se on vain täysin väärässä paikassa) on saanut seistä paikallaan vuositolkulla. Oli hyvä, että se paloi, toivottavsti siihen kuntoon että se täytyy purkaa.
"Iivi Anna Masso kerää todella uuskokoomuslaisen populistisivistyneistön ääniä kannanotoillaan."
- eli mielestänne omaisuuteen puuttuminen, olkoon yksityiseen tai veronmaksajien kustantamaan julkiseen, on OK?
Graffitien tekeminen julkisessa tilassa on parhaimmillaan verrattavissa vapaaehtoiseen talkootyöhän, kun menemme siistimään puistoja tai korjaamaan pois roskia. Töhryt taas ovat pahimmillaan julkisen omaisuuden turmelemista, jota olen kyllä mielestäni selkeästi vastustanut. Eli tämä ei ole niin yksioikoista ja missään nimessä omaisuusargumentti ei ole riittävä.
Olen itse vaikkapa sitä mieltä että se tapa millä Helsingin kaupungin valtuusto päätti hävittää makasiinit oli puuttumista kaikkien kansalaisten yhteiseen kaupunkitilaan ja sellaisena merkittävästi haitallisempaa ja rikollisempaa kuin jopa töhryjen piirtely seiniin. Kuitengin kyseessä oli demokraattinen enemmistöpäätös, joka näin ollen on hyväksyttävä (ainakin tällä tavoin sitä minulle puolusti eräs toinen kokoomuksen "intellektuellivaltuutettu"). Valitettavasti enemmistö tekee usein suorastaan rikollisia typeryyksiä.
Tämä nykyajan "graffiti sota" alkaa myös käydä jo vähän poliittiseksi "kinasteluksi" vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä. Itse voin omasta taustastani kertoa sen että olen maalannut graffiteja noin 15vuotta, koulutukseltani olen IT-alan insinööri, IT-tukihenkilö ja Graafikko... Ainiin, olen myös se töhrijä, se jota paheksuvat arjalaiset, ja he jotka ovat linnottautuneet luksustaloihinsa, seuraten internet-lehdistä ja TV:stä maailman menoa.
Te jotka ette ymmärrä pointtiani vielä, avatkaa silmänne ja katsokaa ikkunasta ulos.
Tienaan itse lähes samat eurot kuin normaali poliitikko, tulen toimeen todella hyvin ja asun vaimoni kanssa. Silti joinain öinä lasken kommandopipon päähäni siksi että se näyttää paheksuttavalta, siksi ettei minua tunnistettaisi valvontakameroista, siksi ettei poliisi tunnistaisi minua. Kun jään kiinni virkavallalle, minua kohdellaan samanlailla kuin Poliisia lyönyttä, vain siksi että "suttaan" seiniä. Siksikö minun pitäisi Graafikkona tehdä maksullisia mainoksia, no minähän teen, teen sen mitä minun pyydetään tehdä ja siitä minulle maksetaan.
Graffitissa on oma sana, se koristellaan niin että sitä on mukava katsella, tai sitten se tehdään niin, että se on huomiota herättävä ja loukkaava.
Mainos syntyy niin että vähintään 25% mainoksesta pitää olla totta, se toteutetaan hienoksi tai rumaksi, se toteutetaan niin että se voi tuottaa rahan arvoisia etuja. Mainoksen pitää olla huomiota herättävä.
Mainos on Graffiti.
Graffiti on mainos.
Silti niissä on jokin ero; Mainos paikasta pitää maksaa.
Voisinko soittaa Helsingin kaupungille ja kysyä että voinko vuokrata mainostilan itselleni ja mainita että mainokseni on Graffiti?
Olen jo soittanut ja vastaus oli; Ei.
Miksi? Koska noudatamme nollatoleranssia, tee mainoksesi tietokoneella niin se onnistuu.
En tehnyt vaikka olen Graafikko, Olen Graffiti-aktivisti ja kuulun niihin ääripään Graffiti-aktivisteihin.
Vaadin Helsinkiin Laillista graffiti seinää ja pysyvän autonomisen sosiaalikeskuksen. Nollatoleranssilla päädymme kaikki siihen mistä lähdettiin, lamaan. Helsingistä tulee nollatoleranssin johdosta vielä kerran Euroopan yksi töhryisimmistä kaupungeista, metsä vastaa, kun sinne huutaa.
Nimimerkillä on vain nimimerkin arvovalta - tästä voidaan varmaan olla yhtä mieltä.
Tämä tutkimus muuten tukee ajatusta 0-toleranssille. Varoitus : Artikkelissa mainitaan 0-toleranssin kummisetä Rudy Giuliani. :)
http://www.latimes.com/news/printedition/asection/la-sci-graffiti21-2008...
Saksittua ...
"A wall near the bicycles had a sign indicating that graffiti was forbidden. When the wall was indeed graffiti-free, 33% of people left the fliers on the ground or attached them to other bikes. After Keizer painted graffiti on the wall, the percentage of litterers rose to 69%. "
mutta toisaalta ...
"But Bernard Harcourt, a professor of law and criminology at the University of Chicago who has done studies debunking "broken windows," said Keizer's scenarios were too quaint to take seriously."
Itse ainakin henkilökohtaisesti olin Tukholmassa asuessani tympääntynyt graffittiin tunnelbanassa ja olen taipuvainen uskomaan että graffitilla on jonkinlainen alitajuinen leväperäisyyteen yllyttävä impulssi , joskin tässä yhteydessä on riski joutua rajatiedon hämäräperäiseen maahan. Ehkä graffittiseinät voisi kaupunki osoittaa. Mutta olisiko se enää "oikeaa" graffittia jos se olisi laillista ? :)
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 13 kommenttia